lauantai 17. helmikuuta 2018

Vierellä(kulkija)

Keskustelin somessa (en ole juurikaan jaksanut keskustella muuta kuin somessa viime aikoina) masennuksesta. Eräs kaverini kirjoitti aiheesta ja sain luvan jakaa hänen ajatuksiaan. Siinä olisi ollut hieno paikka sanoa jotain fiksua. En osannut. En keksinyt yhtään mitään. Onko kaikki sanat masennuksesta, ahdistuksesta, mielenterveysongelmista ym. sanottu? (Voisko vaihtaa aihetta, kysyt ehkä).

Mutta tein tällaisen.

Kirjoitin runon aiemmin tänä vuonna. Olin saanut kutsun ystävän luo kahville. Sinne oli tulossa väkeä. En tiennyt, jaksanko mennä, mutta tiesin, että olen tervetullut, vaikka vain hetkeksi tai vaikka jaksaisin jutella vain parin ihmisen kanssa. Silloin syntyi tämä runo. Hänelle.




tiistai 13. helmikuuta 2018

Dementian estoloma

Nykytekniikka tuo helpotuksen arkeen. Sanon haisevan vastalauseen.

Lähdettiin rentouttavalle lomalle. Insinööri ja minä.
Uintia, hyvää ruokaa ja parivuode suklaalla. Mutta löysimme itsemme dementikon alun painajaisesta.

Montako numerosarjaa pitää muistaa jotta voi lomailla? Huoneen laskuun saa tilattua kahvia. Näppärää. Sen voi vielä muistaa.

Mutta jotta saa pistettyä aamutakin kaappiin on keksittävä nelinumeroinen luku. Ja muistettava jos ei halua kulkea pyyhe päällä koko päivää. Ja kun keskität kaikki voimasi tähän, tajuat että kaapin oven numero kannattaisi myös muistaa. Voi missä on ne vanhat kumiset renkaat nilkkaan, josta pystyi katsomaan sekä sukupuolensa että lokeron numeron.

Tässä vaiheessa kai turha mainita insinöörin kaksiteholasit. Muija osti varalta pinkin uimapuvun jotta tapaaminen altaalla olisi helpompaa. Se kumpi tuntee ekana, heiluttaa kättä.

Selvisimme. Unohtakaa muistikokeet. Menkää kylpylään.

tiistai 6. helmikuuta 2018

edellisten väärinymmärrysten jälkeen

käsittämättömien lausahdusten takia
tajuan istuvani edelleen lattialla
kylmällä kovalla pinnalla
hiukset likaisena ja herään
...

pitikö olla jossain
joku
jonkun kanssa
jonkin syyn takia
joka(tapauksessa)

---

ilmeisesti ei

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vierellä(kulkija)

Astumatta syviin rotkoihin
olematta olemassa
välillä läsnä
juoksua jossa ei loppua
käsittämättömällä tavalla
pysynyt rinnalla
elehtimättä silloin kun kipua on liikaa
pysynyt
ollut
valvonut kun muut nukkuneet

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Runovideo

Koska en ole nyt luovimmillani, etsin blogistani jo aiemmin kirjoittamani runon (ja koitin korjata sen kirjoitusvirheet, vaikka en oikein aina tiennytkään, mitä olin tarkoittanut) ja tein videon.

Tämä kertonee tästä vuodesta kaiken


maanantai 20. marraskuuta 2017

hidas
hidas olo
eikä minun kehoni enää puhu
vihdoin hiljenee myös jalat
eikä pää huuda

vaivun unen syliin
jossa on lämmin ja turva

minä olen niin väsynyt itsessäni
että haluan vain käpertyä sisääni
Ja hukata ulkopuolisen maailman
vaipua itseen. Vajota.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kannanko sinunkin kuormasi?
Otanko toiveesi vastaan.

Milloin minusta tuli
vastuunkantaja
polulla viimeinen joka katsoo
ettei pieninkään jää jälkeen.

Enkö minä voisi taas olla se pieni.