sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Olen puolukkametsässä lapsuuden mailla
marjojen poimija murheita vailla 

Olen lumisen puun alla seisova ukko 
olen penkalta nauraen laskeva saukko 

ja kun lumessa tarvon rukkaset yllä
odotan jotakin - tiedät sen kyllä

Sillä joulu on tullut pimeän takaa 
olkoon tuleva vuotesi hauska ja vakaa 

maanantai 4. joulukuuta 2023

Onko jossain ne runot
jotka kirjoitettiin silloin kun
minulla oli edessä kaikki aika 
ja sinä tiesit miten se käytetään 

muistatko vielä ne runot 
jotka kirjoitettiin illan hämärinä tunteina
ymmärtäen että tässä on jotain
mitä emme vielä ymmärrä 

ne runot joita ei ollut kirjoittanut kukaan ennen 
sinä puhuit runoa ja minä puhuin sitä takaisin 
kirjoitettiin sanoja joita kumpikaan ei enää muista 
oli vain se hetki - tärkein kaikista 

Onko jossain ne runot
joiden avulla noina iltoina matkustettiin
minä halusin lentää 
ja sinä tiesit mihin suuntaan ohjata 

Oli niin paljon asioita, joita minä luulin
jotka sinä tiesit
ja joita etsittiin yhdessä 
hetkiä joissa ei ollut mitään 
jotka täyttyivät vasta jälkeen 
ja joita vasta nyt voi koskettaa 

Oli yhteiset sanat 
hiljainen hyväksyntä 
paikka jossa olla 


(ja minun mielestäni aina lopulta 
naapuri meni hirteen) 

lauantai 18. marraskuuta 2023

Onko jo se syksy 
joka vaihtaa oravallekin puvun 
kiven takana metsä riisuutuu ja 
villasukkakasa hupenee sisällä

On syksy ja vähitellen keittiö hiljenee
ovi makuuhuoneesta avautuu harvemmin
kukaan ei sano sitä ääneen
ei tarvitse

On tämä syksy ja me elämme ympärillä
niin kuin aina
tullaan töistä koulusta 
muistetaan soitellaan 

Löytyy ompelijan tekemät kävelypuvut
muodikkaat talvisaappaat
tärkeimmät laulut vuosien varrelta
valokuvissa koko perhe tai aina joku puuttuu

Kuinka paljon yhteen elämään 
voi mahtua elettyä elämää
lapsia naurua hullutuksia 
nuoruuden itsepäisyyttä

niitä hetkiä kun on pidetty omien puolta 
seisottu rinnalla varmana
ei mikään voi tätä kaataa
nostettu pystyyn ja keitetty kahvit 


Ja kun sinä olet lähtenyt 
meille jää villasukat ja muistot
sinä nauraisit, että mitä muistelemista siinä on 
ja jokainen meistä olisi sanaton
kun.. eihän.. tai siis..


Kun on ikävä, ei sille löydy sanoja 
eikä tarvitse 

perjantai 13. lokakuuta 2023

Läppäsin lorulla
laiskotellen lukurauhaan
loppasuuna lehtikasaan
lokakuussa lempiloru! 
lorutellen loppuvuoteen

torstai 12. lokakuuta 2023

Meren ääni kuuluu taas
on aika kasvattaa pihalla puu 
nostaa pyykit narulle 
on alkanut tuulla 
se vastaa 

On aika kasvattaa puu 
nostaa tikkaat seinää vasten
kurottaa siemenet taimet 
koulia ja puhua niille 
puhua tuulta - vastata 
ja kasvattaa puu 

Meren ääni kuuluu 
minä puhun ja minulle puhutaan
on touhua ja ääniä 
nauretaan paljon 
ehdotan 
olisiko aika kasvattaa puu 
ja nauretaan taas 

Saaren jokainen muoto on tuttu 
kello pysähtyy viimeisellä sillalla 
tuuli vie huivin ja 
silloin ollaan jo melkein perillä 
kotona 

ja mukana on puu
jota meistä jokainen varjelee 
ja kysyy
miten sinä tiedät miten sitä hoidetaan
ja minä vastaan 
- Aika opettaa 

maanantai 2. lokakuuta 2023

veteen pudonneen puun
usvan maiseman takana
hitaasti haipuvan pilven
tähden 
olet
et hukkaa hetkeäkään
eikä hetki Sinua
Olenko yksi kevään vihreä
minäkin muiden kanssa 
varhaisen aamun herättämä
minäkin yksi Herran verso

Saanko minäkin osan armosta
aamun kaltaisesta valosta
mittaamattomasta rakkaudesta
saanhan voinhan minäkin laulaa Herrasta