maanantai 20. marraskuuta 2017

hidas
hidas olo
eikä minun kehoni enää puhu
vihdoin hiljenee myös jalat
eikä pää huuda

vaivun unen syliin
jossa on lämmin ja turva

minä olen niin väsynyt itsessäni
että haluan vain käpertyä sisääni
Ja hukata ulkopuolisen maailman
vaipua itseen. Vajota.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kannanko sinunkin kuormasi?
Otanko toiveesi vastaan.

Milloin minusta tuli
vastuunkantaja
polulla viimeinen joka katsoo
ettei pieninkään jää jälkeen.

Enkö minä voisi taas olla se pieni.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

no ny sais halvalla ku heti tänään ostettas

Tuopa se mitta!
Mahtuisko se tähän, olisko se hyvä.
Insinööri innostui että jos kuitenkin nyt uusittais ne makkarin kaapistot.

Katotaan nyt vielä se mitta!
Illassa sängyssä insinöörillä haaveileva ilme.
Yhtäkkiä nousee, mittasinko sittenkään oikein. Hakee olkkarista mitan,
pakkohan sitä on nousta apukädeksi. Yöpaidassa.

No mutta mitä mieltä minä olen!
Jaa mistä? Siitä, että uusitaan ne kaapit vai siitä, millaista on katsoa, kun toinen
tuijottaa seinää joka ilta sängyssä sen näköisenä että oudompi luulisi jo seonneen.
Se suunnittelee. Se tekee sitä kotonakin. Insinööri.

Se on sitten pari viikkoa vähän sekaista.
Ja jos nukutaan olkkarin sohvalla.
Että kestätkö, kysyy insinööri.
Eikä se edes mieti sitä, että joudun käymään koko kaapiston läpi ja järjestämään kaiken uudelleen.
Siinähän menee ihan sevon. Että mihin nyt laittaa nuo paidat ja mihin nämä housut. Olisiko joku ohjelma, jolla voisi laskea, kuinka paljon yhdet farkut vie tilaa. Kun insinöörillä on se taito suunnitella, vaimolla ei. Se on joka perheessä vakio.

Odotellaan uusia kaapistoja.
Vielä ei ole mennyt hermot. Kummallakaan.


kesken elämän tulee
halvaannuttava musta
pimeä joka ei edes näytä harmaan sävyjä
tunteet jotka saavat puremaan peiton kulmaa

ikinä ikinä eikö tämä kipu lopu

maanantai 6. marraskuuta 2017

oheistuotteena

oheistuote?
välipala.
Kertakäyttöinen
ihan kiva
ei huono

missä vaiheessa muutuin näin hailakaksi
ettei taustasta kunnolla näe
olenko vai muisteleeko joku

no en ny muista joo kai
olinko paikalla?
unohduinko

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

(Runotorstai: pelko)

makaan lattialla
kipua

mutta se ei ole pahin

halvaannuttava puhelu
jota ei..

mutta se ei ole pahin

pahinta pelätä ettei tämä koskaan lopu

mikä sana on surun jälkeen

kirjoitan itselleni post-it lappuun
sure
muista surra!
(sillä pelkään että teen tämänkin väärin)

muistanko varmasti toden
enkä kuvitelmaa
mutta miten voin tietää
kenen kannalta minun kuuluu asia muistaa

(miten surra pedantisti)

mitä jos tässä on mennyt liian kauan
mitä jos minun pitäisi jo muista elää
eri tavalla

mutta mikä sana on suru jälkeen?