torstai 29. joulukuuta 2016

jätän
taakseni

sanatkin jäävät

olen nyt mykkä
lohduton sanaton
ilman tunteita

olen ihminen joka kävelee sinua vastaan
etkä edes huomaa ettei minua olekaan

perjantai 23. joulukuuta 2016

Vaihdoin huonosti-istuttavan vaatepuuna toimineen sohvan sopivankokoiseen hyvänväriseen nojatuoliin

lukutuoli

insinööri sanoi että vaatii lampun

käytiin katsomassa useassa liikkeessä
käytiin tuntemassa itsemme köyhäksi
sivistymättömäksi jopa rumaksi
kunnes tuli kauppa josta sai poonustakin

ostettiin lamppu
mutta ennen päätöstä insinööri pohti
että onko nykyään kaikissa pelkästään jalkakytkin

tehtiin systeemi
kauko-ohjaimella naps
tulee lamppuun valo
ilman kyykistelyä
kyllä on kätevää

iltaisin pelottaa lähinnä valomerkki
jos hyvä kirja kesken ja insinööri eteisestä päättää
että nyt nukkumaan

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kun muija lampun osti

Tuo tullessas yks lamppu
insinööri huikkas kun kauppaan lähdin

No minäpä tuon
mutta kun

hehkulamppuja ei enää myydä
sen muijakin tietää
ne on energiansäästölamppuja nykyään
- ei vaan ledi mikä tämä tämmönen on?

se mikä oli ennen oli kuuskyt wattia
on nyt jotakin muuta
mutta eihän kukaan enää puhu wateista
nyt on lumen ja se on tärkeä
mutta entä kelvin

ja sitten kun ostat sen lampun
niin eihän se mahdu kantaan kun siinä
se e
on väärä

kun myyjä alkaa kandela-arvosta
lähden kotiin

pitäköön lamppunsa
minä sytytän kynttilän

tiistai 13. joulukuuta 2016

juoksukello

Minähän en niitä sykkeitä mittaa!
kuuluisat sanat.
Söin nekin.

Lupasin, että ostetaan sitten.
Minullekin juoksukello. Älypuhelin käsivarressa alkoi olla kieltämättä hankala.

Olenko seurannut testejä? Kysyi insinööri.
En.
Oletko kysynyt, mitä muut käyttävät? Kysyi insinööri.
En.
No mitä te puhutte, kehtasi ihmetellä.

Lupasin tutustua testeihin. (Silmäilin.)
Mentiin kauppaan.

Ja minähän en siitä kovin paljon ala maksaa, sanoin.
Ostin alennetun. Vanha malli. Mutta käteensopiva.
Pienikätisen ikuinen ongelma on ranne. Nyt löytyi niin sopiva.
Tekniikasta viis, pääasia, että pysyy kädessä eikä ole kovin paljon isompi kuin nyrkki.
Päätös oli helppo tehdä.

Ensimmäinen lenkki oli kauhistus.
Ei, en lue käyttöohjetta.
Minä haluan juosta lenkillä. Minä en tosiaan halua tietää, missä minä juoksen.
Sen näkee silmillä. Ja tiellä.

Meni hermot.
Lähteä muka lenkille ja kuitenkin minuutin välein tuijottaa kelloa.
Oli tämäkin ostos. Rentouttavasta juoksusta tuli stressi. Juoksukellostressi.

Kuukausia kului. Kyllä, osasin synkronoida vanhaan ohjelmaan.
Kyllä, osasin käyttää eri toimintoja.

Hyvinhän tämä meni, ehdin huokaista.
Kunnes lähestyi joulu ja insinööri ehdotti,
pitäisikö ostaa uudempi malli.

Lähden lenkille. En edes vastaa.
Minähän en niillä kelloilla juokse!
silmien takana on itku
vuosien takaa

luulin jo heittäneeni
niin kauas ettei palaisi
ei koskettaisi
ei tunkisi kalloni sisään
eikä huutaisi suuni kautta

erehdyin

nyt katse palaa

torstai 8. joulukuuta 2016

Kaunisääninen mies keskeytti
aamun lehden ja kahvin
tilasin
vaikka olisi myynyt äitiään
(onneksi lehteä)

työmatkalla kanssapyöräilijä
kopautti piippunsa pyöränsarveen
ehdin pohtia
onko piippu tuulitakin taskussa
paloturvallisuusriski

en kysynyt ja
valot vaihtuivat

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Runolijana

puhuin tänään runoista ja itsestäni ja tästä kaikesta.

Lähdin liikkeelle siitä, mistä kaikki alkoi, lapsuudesta, kotoa ja päädyin lopulta tähän päivään. Pohdin siinä puhuessani, kerronko liian synkistellen, kun kerron pahasta olosta, terapiakirjoittamisesta ja siitä, kuinka kirja on syntynyt aina jonkun ison muutoksen jälkeen.

Ja kuitenkin, ilman näitä (liian) isoja tunteita ei olisi runoja, ei olisi tällaista minää. Miksi siis siloittelisin. Miksi puhuisin hauskoja, kun elämä ei pelkästään sitä ole.

En silti halua vaivuttaa synkkyyteen. Päinvastoin haluan kertoa, kuinka runo kantaa. Kuinka kirjoittaminen antaa mahdollisuuden, kuinka se myös parantaa ja eheyttää.

Aika huikeaa.
Mutta ilman näitä esiintymisiä en pohdisi tätä kaikkea. Annan runoille elämän, mutta runot antavat myös minulle elämän. Hmm... nyt menee jo niin syvälliseksi, että ehkä parempi jättää nämä fiilistelyt runoja varten.