sunnuntai 15. tammikuuta 2017

syöpä

istuu olohuoneen sohvalla
vuodesta toiseen
vieras
jota kukaan ei kutsunut

vieras joka kulkee huoneissa ilman lupaa
jättää jälkeensä hiljaisuuden jossa
ei uskalla sanoa sanaakaan

istuu huoneen nurkassa välillä huomaamattomana
kunnes tulee jälleen
kesken arkitöiden ja vie meidät mukanaan

vie arjen
vie tunteet
vie tilan niin ettei kukaan voi hengittää

istuu hiljaa
vakava
keskellä lasten leikkiä
Ja yöllä soittaa juuri kun olet nukahtanut

2 kommenttia:

  1. Joka kerran yhtä osuvasti sanottu... Kiitos tästäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista.
      Tätä runoa ei varmaan tarvi sen enempää selittää.

      Poista