Vierellä(kulkija)

Keskustelin somessa (en ole juurikaan jaksanut keskustella muuta kuin somessa viime aikoina) masennuksesta. Eräs kaverini kirjoitti aiheesta ja sain luvan jakaa hänen ajatuksiaan. Siinä olisi ollut hieno paikka sanoa jotain fiksua. En osannut. En keksinyt yhtään mitään. Onko kaikki sanat masennuksesta, ahdistuksesta, mielenterveysongelmista ym. sanottu? (Voisko vaihtaa aihetta, kysyt ehkä).

Mutta tein tällaisen.

Kirjoitin runon aiemmin tänä vuonna. Olin saanut kutsun ystävän luo kahville. Sinne oli tulossa väkeä. En tiennyt, jaksanko mennä, mutta tiesin, että olen tervetullut, vaikka vain hetkeksi tai vaikka jaksaisin jutella vain parin ihmisen kanssa. Silloin syntyi tämä runo. Hänelle.

Dementian estoloma

Nykytekniikka tuo helpotuksen arkeen. Sanon haisevan vastalauseen.

Lähdettiin rentouttavalle lomalle. Insinööri ja minä.
Uintia, hyvää ruokaa ja parivuode suklaalla. Mutta löysimme itsemme dementikon alun painajaisesta.

Montako numerosarjaa pitää muistaa jotta voi lomailla? Huoneen laskuun saa tilattua kahvia. Näppärää. Sen voi vielä muistaa.

Mutta jotta saa pistettyä aamutakin kaappiin on keksittävä nelinumeroinen luku. Ja muistettava jos ei halua kulkea pyyhe päällä koko päivää. Ja kun keskität kaikki voimasi tähän, tajuat että kaapin oven numero kannattaisi myös muistaa. Voi missä on ne vanhat kumiset renkaat nilkkaan, josta pystyi katsomaan sekä sukupuolensa että lokeron numeron.

Tässä vaiheessa kai turha mainita insinöörin kaksiteholasit. Muija osti varalta pinkin uimapuvun jotta tapaaminen altaalla olisi helpompaa. Se kumpi tuntee ekana, heiluttaa kättä.

Selvisimme. Unohtakaa muistikokeet. Menkää kylpylään.

edellisten väärinymmärrysten jälkeen

käsittämättömien lausahdusten takia
tajuan istuvani edelleen lattialla
kylmällä kovalla pinnalla
hiukset likaisena ja herään
...

pitikö olla jossain
joku
jonkun kanssa
jonkin syyn takia
joka(tapauksessa)

---

ilmeisesti ei